Eilinen olikin omalla tavallaan poikkeuksellinen päivä. Työpäiväni venyi iltaseitsemään, ja päivällä taistelin monta tuntia käännnöstehtävien parissa. Silti eilinen oli myös hyvä päivä. Aamiainen tosin jäi välistä, kun puuhastelin kaikkea muuta, mm. tiskasin isot tiskit, viikkasin pyykkiä ja olisin varmaan imuroinutkin jos olisin ehtinyt. Liikuntaa tuli harrastettua juuri sen verran, mitä nyt hyötyliikuntaan meni. Kävelin parin kilometrin "työmatkan" kotiin ja puhuin samalla puhelimessa (puuskuttamatta*). Työmatka on heittomerkeissä, koska normaali työmatkani lähentelee kymmentä kilometriä, nyt olin vain toisessa toimipisteessä. Ollapa aina siellä, minä kävelisin tai fillaroisin joka päivä! Sitten se ruokapäiväkirja:

Aamiainen jäi välistä kun piti hössöttää kaikkea muuta. Tarkoitus oli kyllä syödä, mutta en sitten ehtinytkään. Pahus.

Välipala
Kaksi palaa ruisleipää, omena, iso mukillinen teetä.

Lounas
Hailipihvejä, perunamuussia, kanamunakastiketta. Rasiassa oli yksi normaali annos, söin siitä vain puolet. Juomaksi vissyvettä. 

Välipala
Kaksi palaa ruisleipää.

Päivällinen
Kesäkeittoa, kaksi palaa kauraleipää.

Lisäksi illalla saimme uutisia, joiden johdosta päädyimme miehen kanssa skoolailemaan shampanjalla. Joten heippa vaan pisteet, tämä täti nautti iltapalaksi pari lasillista kuohujuomaa!

* Joskus vuosia sitten olin TYKY-päivillä Vierumäellä, ja siellä meille opetettiin, että parasta rasvanpolttoa on lähteä kävelylle ystävän kanssa. Ja kun siinä samalla juttelee, niin vauhtikin tulee sovitettua oikeaksi. Oikea vauhti oli tämän herran mukaan PPPP, eli Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta. Toimii muuten paremmin kuin sykemittari, suosittelen!