Jaa-a, voisihan tätä selitellä. Vakiintunut perhe-elämä, kiireinen työ, paljon menoja, sairastelukierre, sitä sun tätä... Totuus kuitenkin on laiskuus ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti. Ja julma totuus paljastui tuliterästä vaa'asta aamulla. 82,5 kiloa. Pakko katsoa uudelleen, ei ole totta. 82,5 kiloa!!!!!!! Ei herranjumala sentään... Vilkaisu kokovartalopeiliin. Niin. Tuoltahan minä olen näyttänyt jo pari vuotta, mutta kun kävin kyläpaikan vaa'alla salaa muutama kuukausi sitten, niin lukemat olivat jotain ihan muuta. Alle 80 kg. Mutta sitten teloin jalkani, ja pari kuukautta seikkailin kainalosauvojen kanssa ja vain makasin sohvalla, herkuttelin limsalla, sipseillä ja karkilla kun kerran olin kipeä. Olinhan sen mässäilyn "ansainnut". No tulipa siinä sivussa sitten ansaittu viitisen kiloa ylimääräistä läskiäkin.

Oma keho on ollut kadoksissa puolisen vuotta. Minä en ole ollut minä. En haikaile sitä samaa luurangonlaihaa opiskelijaa kauan sitten, kun painoin vain 57 kiloa. Mutta painaisin mieluummin lähemmäs 60 kiloa kuin lähemmäs 70. Vaatteet eivät enää näytä hyvältä eikä minulla ole hyvä olla kropassani. On tullut muutoksen aika. Olisi ollut jo kauan sitten, mutta nyt en enää kestä itseäni vaan aion tarttua toimeen ja laihduttaa. Ensin viisi kiloa. Sitten toiset viisi. Ja sitten ainakin vielä viisi. Tavoitteena tuo kahdenkymmenen kilon painonpudotus. Joko onnistun tai sitten en, mutta nyt olen ainakin päättänyt onnistua.

En usko mihinkään pikadieetteihin, enkä kestäisi kaalisoppakuureja. Kävin tässä päivänä muutamana tutustumassa Xtravaganzaan, ja totesin sen olevan lähes puhtaasti rahastusta. Niinpä kaivoin naftaliinista vanhat Painonvartijoiden pistelaskutaulukot, ja aion aloittaa urakkani kohti terveempää elämää ja pysyvää painonpudotusta. Hiljaa hyvä tulee, kilo viikossa vaikuttaisi sopivalta tahdilta. Se tarkoittaisi kahdessakymmenessä viikossa tavoitteen saavuttamista, eli vain viidessä kuukaudessa. Varaudun kuitenkin takapakkeihin, joten otan tavoitteeksi puoli vuotta. Eli lokakuun 15. 2009 minä painan enää vain 62,5 kiloa. Tai korkeintaan 65 kiloa, joka olisi oma ihannepainoni kaikkien taulukoiden mukaan.

Nettiin kirjoitan fiiliksiäni ja ruokapäiväkirjaa. Kannettava tietokoneeni kulkee mukanani kaikkialle, joten en pääse ruokapäiväkirjaa pakoon enkä voi "unohtaa" sitä mihinkään. Tästä se lähtee.