Liittyen edelliseen postaukseen (josta olisi tullut aivan liian pitkä, jos olisin raapustanut tämän kaiken siihen perään):

Kerrottakoot, että KappAhlilta löysin aivan ihanat housut, mutta koko 42 oli suurin eikä se mahtunut minulle!!!! Siis käsittämätöntä, koska muiden valmistajien vaatteissa käytän kokoa 40-42 (esim. halpiskaupoista Seppälä, H&M, Lindex). Nyt olisi pitänyt olla 44... Apua! Lisäksi liikkeeen myyjät olivat aivan uskomattomia tumpeloita, täysin ammattitaidottomia. Kerroin mieltyneeni housujen hyvään malliin, ja kysyin olisiko vastaavaa suoraa, pitkälahkeista housua tarjolla. Vaikka eri värisenä. No minulle tarjottiin kyllä farkkuja, pellavahousuja sekä capreja, myöskin pillilahkeita mutta ei voitu suoraan sanoa, että ei, tuo on ainoa malli ja muuta ei ole. Turhaan tuhlaantui aikaa.

Olen tottunut siihen, että vaateliikkeen myyjä osaa arvioida asiakkaan koon sekä myöskin ammattitaitoisena ihmisenä osaa tarjota sopivia vaatteita. Aivan kuten kosmetiikkaliikkeessä tai alusvaatekaupassa luotan myyjän ammattitaitoon valita sopivat tuotteet. Että ei tungeta leveäharteiselle olkatoppauksia ja korosteta leveitä lanteita pillifarkuilla. Tai yritetä tunkea D-kuppikokoa B-kuppiin "kun mahtui se joskus 10 vuotta sittenkin". Ammattitaitoinen myyjä avaa suunsa ja sanoo, että kokeilehan näitä. Silläkin riskillä, että asiakas ei osta. Koska jos ostaa liian pienet tai muuten huonosti istuvat vaatteet, niin asiakas ei kyllä tule takaisin. Minä myös odotan, että kun menen vaateliikkeessä kysymään myyjältä jotain tiettyä tuotetta, niin hän osaa sanoa onko sitä. Esim. haluan farkut, joissa ei ole matala vyötärö, lahkeet ovat mieluummin leveät kuin kapeat ja väri on tummansininen. Yhden kerran myyjä tyytyi toteamaan minua että "tuolla ovat farkut, senkun alat sovittaa". Jäivät ostamatta siitä liikkeestä ja marssin naapuriin, jossa myyjä arvioi minut, etsi sopivat mallit minulle valmiiksi ja kävi aina välillä kysymässä sovituskopin takana tarvitsenko muita kokoja joistakin malleista ja toimi makutuomarina. Ostin kahdet farkut.

Kosmetiikkaliikkeessä jätin ostamatta meikkejä, koska myyjä ei ollut ihan varma sopiiko tuote minulle. Selkeistä pyynnöistä huolimatta ei osannut etsiä mieluista tuotetta vaan antoi testeriksi samaa ainetta, jonka olin haukkunut huonoksi. Ja eikun naapuriin, sieltä löytyi pätevä myyjä joka sanoi sopiko joku aine vaiko eikö. Ostin monella sadalla kosmetiikkaa.

Tahtoo siis sanoa, että minä tahdon palvelua sekä laatua ja olen myös valmis maksamaan siitä. Jos saamani palvelu on hyvää, saatan käyttää vähän ylimääräistäkin rahaa. Se etu on suuressa kaupungissa asumisesta, että voin vaihtaa liikettä jos ei palvelu miellytä. Minusta myös tulee helposti uskollinen hyvän palvelun kaupoille. KappAhlista en muista ostaneeni vuosien varrella kuin yhden paidan, joka sekin lähti kirpputorille seisottuaan vuosia kaapin nurkassa, kerran käytettynä. Housut olisin sieltä ostanut eilen, jos olisin löytänyt mieleiset. Mutta myyjien vain ihmetellessä kokoja sekä tarjotessa capreja kun halusin pitkät housut, luovutin. Tänään housujen etsintä jatkuu, ja aion aloittaa metsästyksen parista kalliimmasta kaupasta.

Pakko on kuitenkin kertoa yhdessä kalliissa kaupassa myyjälle sattuneesta mokasta. Tuttavani oli etsimässä poikansa kanssa ylioppilaspukua pojalle. Poika valitsi, ja äiti oli mukana vain maksajana. Kalliista kaupasta löytyikin sekä lakki, että puku, paita, solmio ja kengätkin. Koko paketti siis. Mutta kun kaksikko suuntasi kassalle, ja myyjä puhui vain ja ainoastaan pojan äidille jättäen pojan kokonaan huomiotta, poika kääntyi äitinsä puoleen ja totesi, että naapurissakin taitaa olla hyviä pukuja. Puku jäi kalliista liikkeestä ostamatta. Että ei ole kauppaa karvoihin katsomista, hintataso ei kerro vielä yhtään mitään myyjien ammattitaidosta.