Kiitokset kaikille tsemppaajille. Ihmeesti se piristää mieltä, kun lukee täältä kannustavia kommentteja. Jotenkin sitä jaksaakin paremmin, kun tietää ettei ole yksin urakkansa kanssa. Vaikkakin tällä hetkellä jaksaminen noin yleensä onkin taas vähän hakusessa.

Mies ei ole pariin yöhön nukkunut kunnolla. Mikä tarkoittaa sitten sitä, että minäkään en ole nukkunut kunnolla. Nyt haukottelen ja olen ihan nuupahtanut, ja kohta pitäisi lähteä auton rattiin. Toistaalta, siinä sitä myös piristyy kun pääsee liikkeelle ja pois koneen äärestä. Mutta juttu on niin, että jos en kohta saa nukkua täysiä öitä, niin toisen meistä on muutettava olohuoneen sohvalle! Mies mokoma kun vielä pystyy jatkamaan omia uniaan (viikonloppu)aamuisin, vaikka minä nousisinkin ylös, ulos ja lenkille. Mutta minä en voi. Enkä voi nukkua päiväunia, koska se on heti pois yöunesta. Niinpä väsyneenä tarvon vain eteenpäin ja suoritan elämääni. Kyllä, suoritan. Kun on vaan pakko! Töitä on tehtävä ja kokouksissa käytävä, elämää on elettävä, vaikka nukuttaakin. Yritän syödä kunnon ruokaa, vitamiineja sekä välipaloja, jotta kestän hereillä. Lipitän vissyvettä jo yli litran työpäivässä, lenkkeilen joka aamu ja HALUAISIN VAIN NUKKUA! *haukotus* Voisikohan miehen pistää unikouluun?