Mikä siinä onkin, että tuntuu kuin kesä olisi ohitse, kun loma loppuu? Kuitenkin kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka ja paljon. Olin eilen ensimmäistä päivää loman jälkeen töissä (tiedän, outoa tulla töihin tiistaina). Olen täällä ihan yksin, koko toimisto on aivan tyhjä. Joten eilen sitten otin ilon irti, osittain myös pakon sanelemana. Laitoin töihin hieman resuiset farkut ja hupparin. Yhdistelmän, jota en koskaan "normaalina" työpäivänä voisi käyttää. Muuton jäljiltä tavaratkin ovat vielä vähän sikin ja sokin, joten otin sitä mitä käteen ensin sattui. Vaate- ja kenkähulluna tosin vaatekaappi oli ensimmäisiä kohteita, jotka järjestin kohdilleen, ja nyt suuri "walk-in-closet" eli valtaisa vaatehuone onkin jämptisti järjestyksessä. Mutta oli ihana viettää sadepäivä farkuissa, jotka mahtuivat kivasti jalkaan eivätkä puristaneet yhtään. Vetäisin koko loppuillankin samoissa housuissa, ihan vaan kun oli niin kivaa mahtua niihin. Vaaka on vielä jossakin muuttolaatikossa, joten pudotuksesta ei ole tietoa. Ei se edelleenkään suurta ole, mutta jos edes vaikka olisi pysynyt tuossa -2,5 kilossa, niin olen ihan tyytyväinen.

Nyt olen taas alkanut kiinnittää huomiota syömisiini, ja aikomuksenani oli alkaa pyöräillä töihin työmatkan lyhennyttyä useita kilometrejä. Vaan työpaikastani johtuvista syistä en vielä voikaan. Joudun nimittäin välillä keskellä päivää lähtemään muihin toimipisteisiimme, ja silloin tarvitsen autoa. Eipä siinäkään mitään, sillä tänään bensakone vaihtuu turbodieseliin! Tunnustan olevani hieman outo naiseksi, sillä olen kiinnostunut tekniikasta, autoista, peleistä ja vempeleistä. Myös työni on miehinen ala, vaikka minä sipsuttelenkin täällä korkokengissä ja jakkupuvussa. No okei, nyt kesällä ja yksin ollessani olen antanut vähän huutia pukukoodeille, ja olen vaihtanut vähän rennompaan vaatetukseen. Valkoinen t-paita ja pirteän punainen hame toimivat hyvin! Jalassa kiilakorkoiset kengät, siisti meikki ja hiukset rennolla sotkunutturalla. (Tämähän alkaa kuulostaa muotiblogilta, ehkä kohta alan julkaista "päivän asu"-kuviakin...)

Myös mies on nyt minun myötäni innostunut kohottamaan kuntoaan ja on alkanut kiinnittää huomiota keskivartaloonsa. Eilen kylpyhuoneesta kuului tuskaisia huokaisuja loman aikana kasvaneesta vatsanseudusta. Sovimmekin aloittavamme yhteiset päivittäiset urheiluhetket. Aloitimme eilen pienellä kävelylenkillä. Tätä lenkkiä on tarkoitus kiertää niin kauan, että jaksamme molemmat juosta sen alusta loppuun, sitten lenkkiä aletaan pidentää. Minulle riittäisi reipas kävelykin, mutta miehen mielestä se ei ole liikuntaa. Mutta tästä se nyt sitten taas lähtee. Ja nyt onneksi kaikki(?) kesän juhlat ovat jo takana, joten mansikkakakut kermakuorrutuksilla ja ihanaakin ihanammat leivonnaiset eivät ole houkuttelemassa. Kotigrillissäkin tirisee useimmiten minulle yksi makkara, paljon tomaattia ja maissia, kyytipojaksi vihreää salaattia tai uusia perunoita. Pepsi-pahalainen vain on tullut takaisin elämään, mutta ei sentään töihin asti. Täällä seuraa pitää sitkeästi Vichy. Lekker.