...vanhoilla päivillään vielä keksii. Kuten olen tainnut mainita, mies omistaa osuuden ravihevosesta. Miehen mukana sitten olen aina joskus ollut taustajoukkona tallilla, puuhastelemassa milloin mitäkin (korjannut aitoja yms.). Itse en kuitenkaan ole hevosten kanssa sinällään pelannut, vaan se on ollut täysin miehen harrastus. Olen pysyttellyt kunnioittavan välimatkan päässä noista suurista eläimistä.

No tässä päivänä muutamana tuli naisporukassa puhetta, että pitäisiköhän sitä kokeilla ratsastusta. Siitä se ajatus sitten lähti, ja niin me varasimme oman tätiryhmän paikalliselta ratsastustallilta. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että tämäkin täti punnertaa tänään ensimmäistä kertaa elämässään hevosen selkään, ja jännittää aikalailla. Miestä hieman huvittaa tämä minun hermoiluni, mutta helppohan hänen on naureskella, kun on ikänsä hevosten kanssa pelannut. Suhtaudun uuteen harrastukseeni kuitenkin positiivisen uteliaasti, jospa vaikka hevosista tulisi meille yhteinen harrastus. Ja tutussa tätiporukassa on helppoa aloittaa harjoittelu. Olemme sopineet ratsastustunnin jälkeen vielä treffit viereiselle huoltoasemalle, jossa sitten puidaan tunnin tapahtumat läpi kahvikupposen äärellä. Odotan iltaa varsin malttamattomana!

Aamulenkki sujui hyvin ja juoksin melkein koko matkan. Tosin kiersimme uuden lenkin, joten en osaa verrata alkuviikkoon, juoksinko enemmän vaiko saman verran. Nilkka kiukuttelee edelleen portaissa, mutta juostessa kipua ei tunnu. Pitää opetella venyttelemään, koko kroppa tuntuu normaalia jäykemmältä ja tuntuu kuin jalat eivät joustaisi kunnolla.