Tämä viikko on mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Töissä on ollut niin kiirettä, että en ole pahemmin nettiä ehtinyt availemaan! Joten tässä raporttia viikon liikuntasuorituksista:

Koko viikon juokseminen on tökkinyt. Olen kuitenkin lenkin heittänyt, ja yrittänyt juosta sen minkä jaksan. Miehen kanssa kävimme yhtenä iltana autoilemassa, ja samalla huvikseni mittailin juoksumatkojani. Juoksen helposti puoli kilometriä (0,5 km kuulostaa paljon paremmalta kuin 500 m), sitten riittää vain parinsadan metrin kävelymatka, jonka jälkeen jaksan taas juosta. Nämä tiedot siis tältä viikolta, jolloin on tuntunut siltä, ettei mistään tule mitään ja joka aamu tekisi mieli vain kääntää kylkeä kellon soidessa. Onneksi(?) mieskin on kahtena aamuna lähtenyt mukaani urheilemaan. Menee vaan mokoma niin kovaa, etten minä tahdo kestää perässä! Näinä kahtena aamuna minä en myöskään ole päässyt tekemään istumaannousujani, sillä mies on innoissaan vallannut vatsapenkin ja myös punnertelee. Minulla taas ei ole ollut liikaa aikaa odotella, joten olen sitten puuhannut muita aamutoimiani.

Tänään juokseminen ei kertakaikkiaan sujunut ollenkaan. Ei sitten mitenkään päin. Joten tein lenkin kävellen, hölkkäsin ihan pienen pätkän testiksi ja sitten tyydyin reippaaseeen kävelyyn. Ei sitten yhtään ollenkaan sama. Mutta kotona pääsin vatsapenkin ääreen, ja väänsin 60 istumaannousua. Viimeiset tekivät tiukkaa, mutta sainpas nekin sisulla väännettyä. Lisäksi käsipainoilla tein 60 toistoa koukistajia, sekä 20 tai 30 (menin laskuissa sekaisin) toistoa yhtä toista liikettä. Nämä siis per käsi. Koukistajat tekivät myös tiukkaa neljänkymmenen jälkeen, mutta tehtyä tulivat nekin.

Peilikuvani ärsyttää suunnattomasti. Ja vatsamakkarat. En ole malttanut pysyä poissa vaa'alta, jonka lukemat tuntuvat pomppivan päivästä riippuen +/- 1kg. Viimeksi näytti 81 kg., mutta kävi jo jossain välissä taas siellä 82 kg:ssa. Kauhukseni huomasin myös, että saappaani (perus Kontiot) eivät meinaa mahtua jalkaani! Ottavat pohkeista kiinni. Voihan... hitsinpimpula. Kaikesta tästä huolimatta vetelin naamaani pussillisen irtokarkkeja, kun teki niin kamalasti mieli. Ja kiireessä olen käynyt syömässä epäterveellisesti. Ja työpäivien jälkeen olen ihan tukkeessa, ja jalat turvoksissa. On kait pakko lisätä ohjelmaan lenkki myös iltapäiviin, koska ihan selvästi nesteet eivät kierrä työpäivän jälkeen kunnolla. Pahuksen istumatyö...

Mutta jotain positiivistakin, ettei nyt ihan pelkkää valitusta. Kroppa huutaa liikuntaa, eli en millään malttaisi pysyä paikoillani edes töissä. Liikunta on siinä mielessä tehnyt tulosta, että ilman sitä ei enää voi olla. Päinvastoin, mitä rankempaa, sen parempi! Saavat läskit lähteä, prkl! Asennettakin löytyy, vaikka itsehillintä välillä karkkien suhteen pettääkin. Viikonloppuna aion ottaa ilon irti elämästä käymällä mustikkametsässä ison ämpärin kanssa, sekä (aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen) myös juoksemassa.