Tänään olen hyvin ylpeä itsestäni. Nimittäin kohta on kolme viikkoa joka-aamuista treeniä takana, ja olen sisukkaasti käynyt juoksemassa joka aamu, poislukien viikonloput! Yksi ainoa aamu on jäänyt välistä päänsäryn takia. Ei se juoksu mitenkään helppoa ole vieläkään, enkä huomaa, että jaksaisin jotenkin paremmin kuin alussa. Mutta sisulla mennään, kyllä se kunto jossakin välissä kohoaa ja sitten helpottaa. Vatsalihasliikkeitäkin olen tehnyt tällä viikolla kahtena aamuna, yksi kerta olisi vielä jäljellä. Aika tuskaista on se penkistä ylös punnertaminen, mutta kiltisti olen 60 toistoa tehnyt. Tänään jopa myös käsipainoilla treenasin hauiksia, mutta ehdin tehdä vain 30 toistoa per käsi. Aamullä ähisin penkistäni miehelle, että miten sitä ihmiinen onkin päästänyt itsensä tähän kuntoon. Treeni tuntuu myös selkälihaksissa, eikä ihme.

Pakko on ihmetellä, miten sitä ennen olikin aikaa enemmän itselle. Nyt ollaan jo torstaissa, enkä minä ole tällä viikolla ehtinyt panostaa itseeni oikeastaan ollenkaan. On pitänyt hoitaa kotia ja perhettä, kokata ja siivota ja olla halkosouvissa. Silloin ennen muinoin kävin joka päivä pitkällä kävelylenkillä, vähintään tunti per päivä. Tosin silloin oli vain minä ja koira. Nyt on minä, mies ja muutakin perhettä. Pitäisiköhän taas hankkia koira, sitten olisi pakko heittää se pitkä lenkki päivittäin?