Kyllä taas tuntuu kropassa, että töitä on tehty! Koko viikonloppu meni pihan kimpussa, töitä riitti niin oksasaksille kuin moottorisahallekin, ja risuja on raahattu paikasta toiseen kädet naarmuilla. Illalla saunan lauteilla tuntui mielettömän hyvältä päästä hetkeksi pitkäkseen, tuntui kuin nikamat olisivat oikein napsahdelleen paikoilleen. Pihatöiden lisäksi ehdin minä puuhastella sisälläkin, sekä käydä metsällä. Saaliina on nyt talvivaraksi marjoja sekä mansikoita ja kanttarellejä, mehuakin on keitetty. Leipomaankin ehdin vieraiden iloksi. Oli varsinainen aktiiviviikonloppu. Itseasiassa, kävin koko viikonlopun niin ylikierroksilla, että eilen illalla en meinannut saada unen päästä kiinni. Ilmeisesti yliväsymys iski.

Yllättäen sitten aamulla kellon soidessa unta olisi voinut jatkaa vielä montakin tuntia, eikä aamuinen juoksulenkki oikein innostanut. Raahauduin kuitenkin miehen kannustamana matkaan, ja taas tuli heitettyä se tuttu kaksikymmenminuuttinen. Ja poikkeuksellisen paljon tuli siitä ajasta myös ihan oikeasti juostua. Nyt on kuitenkin tosi uupunut olo, joten päätin heti aamulla, että tänään en illalla tee yhtään mitään. Tai ainakin tässä vaiheessa päivää luulisin niin.

Vaa'allakin kävin aamulla. 81,4 kg. Voi miten odotan sitä päivää, kun lukema alkaa numerolla 7! Toivottavasti se on pian. Odotan myös sitä, että jaksan juosta koko aamulenkin, eikä tarvitse kävellä niin paljon kuin mitä tällä hetkellä tarvitsee. Ehkäpä parin viikon päästä tilanne on jo toinen, toivon niin. Ihmeen sisukkaasti olen nyt jaksanut kuntoilla. Kolmas viikko on startannut, ja koko ajan sisu vain kasvaa. Minun sisälläni asuu kaunis, hyväkroppainen ja hoikka nainen, se pitää vain sulattaa esiin näiden hyllyvien läskien alta.

Nyt muuten kaipaisin kokeneempien kuntoilijoiden vinkkiä seuraavaan dilemmaan: Aion alkaa pyöräillä töihin nyt, kun auto ei enää ole välttämättömyys työpäivän aikana. Matkaa suuntaansa on yli viisi kilometriä, en tiedä ihan tarkalleen kuinka pitkä matka on (en ole sitä muuton jälkeen vielä fillaroinut). Se tarkoittaa suomeksi sitä, että minun on alettava nousta jo viideltä aamulenkilleni, tai sitten jätettävä hyvin mieluisa juoksupyrähdys välistä jotta saan nukkua pidempään. Olen kyllä erittäin aamuvirkku, viikonloppuisinkin nousen ilman kello kuuden, seitsemän maissa. Joten periaatteessa (ainakin näin valoisan aikaan), herätys viideltä ei pitäisi olla ongelma. Antakaahan nyt vinkkejä siis, miten tässä pitäisi toimia? Nukkua pitkään ja vain pyöräillä, vai herätä 30 minuuttia aikaisemmin ja juosta SEKÄ pyöräillä?