Varsinaista vuoristorataa tämä kuntoilu! Ja salatiedettäkin näköjään. Tänään taas juoksu kulki, reseptinä olivat
- erittäin hyvät ja pitkät yöunet
- uudet (käytetyt) kengät
- uuden tekniikan opettelu.

Illalla olin ihan sitä mieltä, että tämän päivän lenkki pitää jättää väliin tai vähintäänkin vain kävellä. Nilkka kiukutteli joka askeleella rappusissa, vaikka ei siihen muuten sattunutkaan. Tuntuu, kuin siinä olisi joku osa väärässä paikassa ja se pitäisi naksauttaa paikoilleen. Pyörittelin ja venyttelin jalkaa ja nilkkaa huonolla menestyksellä, eli se outo tunne on ja pysyy, tuntuu onneksi vain kun kävelee rappusia alaspäin.

Aamuun mennessä mieli oli ehtinyt muuttua ja juoksemaan oli päästävä. Päätin testata, mikä vaikutus on kenkien vaihdolla. Ja olihan sillä. Nyt käyttöön pääsivät vanhat coretex-lenkkarit, jotka tuntuivatkin paljon tavallisia lenkkareita paremmilta jaloissa. Itse juoksun aikana yritin keskittyä tekniikkaan, eli pitämään hartiat rentoina sekä olemaan nostamatta jalkoja liikaa. Se olikin työlästä. Mutta niin vain juoksu kulki, jalkaan ei sattunut yhtään ja juoksin pidemmät pätkät kuin vielä koskaan aikaisemmin! Väliin hyvin lyhyt kävelytauko ja pieni pysähdys, kun kengännauhat aukesivat tuplasolmusta huolimatta. Meni tänään kyllä niin hyvin, ettei tosikaan. Olisin jälleen voinut juosta vaikka kuinka ja pitkälle. Jos huomenna menee yhtä hyvin, niin ensi viikon alkupuolella jaksanen juosta koko lenkin. Sitten pääseekin pidentämään matkaa...

Varmasti oma osansa hyvään oloon oli eilisellä rennolla illalla. Meillä kävi vieraita, joiden kanssa istuimme kahvipöydässä pitkään. Vieraiden lähdettyä rentoilu jatkui television ääressä, ja jo ennen yhdeksää (!) olimme miehen kanssa molemmat nukkumassa. Nukuin kuin tukki, ja sen huomaa nyt. Kroppa on saanut levätä viikonlopun rasituksen jälkeen, ja heti jaksaa paremmin ja juoksukin kulkee. Tämä alkaa olla suorastaan mukavaa. Vielä kun se paino alkaisi pudota, niin saavuttaisin kaikki tavoitteeni. Ehkäpä senkin aika koittaa.