Minä en pidä syksystä. Tai pidän tästä ajasta, jolloin vielä on lämpimiä päiviä, puissa upea ruska ja pellot sängellä. Mutta kun lehdet putoavat, illat pimenevät, pellot kynnetään ja alkaa sataa vettä, minä tahtoisin kadota johonkin syvälle sohvan uumeniin. Sytyttää kynttilät ja takkatulen ja olla menemättä ulos. Se nyt vaan ei ihan onnistu. Ainakaan, jos haluaa urheilla tai pitää työpaikkansa, joka näinä aikoina ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Ulos on siis pakko mennä. Kaverina coretexia, sadetakkia ja sontikkaa. Kaikki on mustaa ja harmaata. Siksi olenkin ilolla tarkkaillut kauppojen syystakkeja, joissa loistavat värit! On sinistä, punaista ja vihreää. Hieman myös muita värejä, mutta etenkin vihreää ja punaista löytyy paljon. Sormeni ovat jo syyhynneet useammankin punaisen villakangastakin kohdalla, mutta valintani oli sitten lopulta kuitenkin "järkevä" musta, pitkä takki. Limen vihreä palttoo olisi ollut aivan ihana, mutta tiedän, etten olisi kuitenkaan osannut sitä käyttää. Joten tyydyin ihastelemaan sitä etäältä ja toivon, että takki löytää pian itselleen oman ihmisen joka sitä sitten näillä harmailla säillä myös käyttää.

Urheileminenkin alkaa olla haasteellista. Pukeutumisen puolesta nyt lähinnä. Aikaisemmin juoksuvarusteinani toimivat tennarit, verkkarit, pitkähihainen t-paita ja siinä päällä joku vanha iso t-paita. Oikein toimivat juoksuvermeet mielestäni. Nyt olen joutunut kaivelemaan kaappien kätköistä lisävaatteita, ja jo parina aamuna juossut punaisessa urheilutakissa. Ihana takki, ihana väri, heijastimet ja kaikki. MUTTA. Siinä tulee liian kuuma! Eli selvitäkseni tästä välikaudesta, minun pitäisi mennä urheilukauppaan ostamaan uusi juoksutakki. T-paidoilla ei pärjää, vuorillisessa takissa tulee liian kuuma. Verkkarit nyt onneksi toimivat vielä. Saapa nähdä, miten selviän talven lenkeistä, sillä minun kaikki talvikenkäni ovat mallia raskaat. Eli viimeistään silloin taitaa uusien juoksukenkien osto olla ajankohtainen... Shoppailu kyllä on kivaa, mutta minä jostain syystä inhoan urheiluvaatteiden ostamista. Se on vaikeaa. Uudet urheiluliivitkin pitäisi ostaa, eikä yhtään ollenkaan kiinnostaisi. Mutta pakko mikä pakko. Jos vaikka viikonloppuna raahautuisi kaupoille.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin ylpeä. Vaikka välineeni eivät tällä hetkellä oikein toimi, ulkona on pimeää ja sataa vettä, niin minä käyn aamuisin juoksemassa. Ja nyt vain pitkää lenkkiä, 30-40 minuuttia. Siitä juoksua ehkä puolet tai hieman alle, muuten reipasta kävelyä. Ja joka aamu juoksumatka pitenee ja tuntuu helpommalta ja helpommalta. Tänään jopa mieskin huomasi sen, ja sain ensimmäiset kehuni. Olen tyytyväinen!

Kiinnostuneille tiedoksi, painossa ei muutoksia. En ole viitsinyt päivittää laatikkoakaan, kun ei ole mitään uutta kerrottavaa. Blaah.