Kuten todettua, koko viime viikon kuntokampanja tökki. Tai siis lähinnä juokseminen. Ja koska sama ilmiö toistui tänään, päätin pitää juoksuvapaan viikon! Aamulenkille kyllä aion vääntäytyä, mutta en juokse. Tietysti, jos tosi kovasti alkaa tehdä mieli mennä kovempaa, niin sitten voi mennä. Mutta päätin antaa itselleni luvan olla juoksematta tällä viikolla, kun se kerran nyt tuntuu olevan niin vaikeaa. Jospa vain kroppa on rasittunut ja tarvitsee vapaata. Tai ehkä se vika on korvien välissä, ja jospa siihenkin auttaisi luvallinen lepo... 

Viikonloppuna juokseminen kyllä kulki ja hyvin. Olimme miehen kanssa Vierumäellä urheiluopistolla, ja vietimme varsin rankan urheiluviikonlopun. Mm. ohjaajan johdolla vedimme hyvin rankan mäkitreenin, jossa minun keuhkoni olivat kovalla koetuksella ja jalat menivät hapoille. Jopa mies puuskutti ja sanoi harjoitusta rankaksi. Mutta se oli mielestäni ihan huippukiva treeni! Rankkaa, mutta antoisaa. Kaikenlaista muutakin urheilua riitti (myös sitä juoksua, joka siis iltapäivisin sujui kuin vettä vaan), ja iltaisin oli ihana päästä rentoutumaan mökin saunaan. Saunomistakin tuli harrastettua monta tuntia, kävimme välillä vilvoittelemassa terassilla ja sitten taas takaisin löylyihin. Aivan ihanaa.

Luonnollisesti viikonlopun ruokailut olivat hyvin terveellisiä. Runsas aamiainen seisovasta pöydästä, samoin lounas ja iltaisin söimme ala cartessa. Tähän viikonloppuun kun kuului se, että otamme aikaa itsellemme emmekä siivoa, kokkaa, käy kaupassa... Iltaisin mökillä joimme vain shampanjaa ja nautimme olostamme. Koska reissu oli niin onnistunut, aloin hinkua heti perään uutta matkaa. Katsotaan nyt, ehtisikö sitä jossakin välissä.

Vaikka viime viikko tökki juoksumielessä, ruokailut olivat kohdillaan koko viikon ja harrastin kyllä liikuntaa muilla tavoin (mm. ratsastamalla ja auttelemalla miestä tallitöissä ja kävinhän minä joka aamu reippaalla kävelyllä 40 min). Lisäksi Vierumäen viikonloppu oli varsin rankka ja liikunnallinen, ja ruokailut hyvin kohdillaan. Joten intoa puhkuen ja positiivisin mielin pomppasin aamulla vaa'alle. Nyt ihan varmasti olisi tapahtunut jotain kehitystä!! Taatusti! Ja niin olikin. Vaaka ilmoitti lukemaksi 83,5 kg. Siitäkin huolimatta, että en ole viime viikolla syönyt karkkia, sipsiä, herkkuja (yhden Dallas-pullan perjantaina ja kaksi pullapitkosiivua eilen) enkä juonut colaa. Vierumäelläkään en syönyt jälkiruokia, vaan skippasin niin Tosca-kakut, cappucino-jäätelöt kuin mustikkapiirakatkin. Sen sijaan olen syönyt paljon salaatteja, juonut vissyä/vettä ja makeannälkään popsinut viinirypäleitä ja omenoita. Ruoka on ollut terveellistä ja monipuolista. Ruokailujen välit ovat tosin venyneet vähän liian pitkiksi, joten tässä olisi parantamista. Mutta kun ei se voi pelkästään siitä olla kiinni. Jossakin mennään nyt pahasti metsään, enkä tiedä mikä se joku on. Tarvitsen ammattilaisen apua. Pikaisesti.