Viime viikkokin meni vielä vähän miten kuten ja liikunnat olivat aika minimissä. Paha, miten se tauko tuppaa venymään... Yhdellä lenkillä kävimme, ja juoksu kulki tosi hyvin! En jaksanut juosta ihan niin pitkiä pätkiä kuin jossakin vaiheessa, mutta juokseminen oli tosi helppoa ja vauhtia oli selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Sama juttu oli tänä aamuna, juokseminen oli kivaa ja helppoa ja vauhtia reippaasti. Vieläkään matkat eivät ole turhan pitkiä, mutta minä olen oikein tyytyväinen. Vauhti on nyt sopiva, sellainen reipas mutta ei liian kova. Nautin juoksemisesta ja siitä tuli hyvä olo. Tosin olen hieman miettinyt, että minun ehkä pitäisi juoksennella hetki ilman miestäni. Ei hän ole mitään sanonut, mutta vaistoan, että hänen mielestään minun pitäisi jaksaa jo tällä treenauksella juosta paljon pidempiä matkoja ja myös ylämäkiä. Mutta kun minä en jaksa. Kroppa kyllä kestäisi, mutta astmaatikon keuhkot eivät... Joten siinä mielessä voisi olla parempi, että ainakin pari lenkkiä voisin viikossa heittää täysin omaan tahtiin ilman tunnetta, että nyt on vielä pakko jaksaa vielä vähän enemmän. Tai ehkä se toinen tsemppari on hyvästäkin, en tiedä.

Tänään menen purkamaan sitä ruokapäiväkirjaani. Mielenkiintoista!