Näin teki myös uusi vuosi, ja minun blogini vietteli hiljaiseloa. En käsitä, mihin se aika nykyään oikein menee! Joulu meni ihanasti, tuli syötyä paljon herkullisia jouluruokia ja liikuttua varsin vähän. Paino ei kuitenkaan noussut, ja ilokseni huomasin, että nilkkojen turvotus on kadonnut lähes kokonaan! Kiva! Tosin kiitos jouluruokien, paino ei ole myöskään pudonnut. Kohta on vuosi kulunut tämän blogin aloituksesta, ja periaatteessa mitään ei ole tapahtunut. Tai no ei sekään pidä paikkaansa. En ole lihonnut vuoden aikana, joskaan en laihtunutkaan. Olen aloittanut juoksemisen, hapenottokykyni ja peruskuntoni on parantunut. Ehkä jossakin välissä myös läskit saavat huutia.

Joulukuun kovien pakkasten (meillä oli pitkään yli -20C, pahimmillaan lähes -30C pakkasta) aikaan palellutin itseni, ja sen myötä sitten ulkoilu jäi vähän vähemmälle. Paleltumat olivat kipeät, ja niistä on vieläkin muistoina "mustelmat". Ei auttanut kerrospukeutuminen ja pitkä villapaita, niin vain pakkanen puraisi kipeästi. Piti ihan käydä lääkärissä asti, vaikka eihän niille paleltumille sinällään mitään voikaan. Nyt pitää vain olla tarkkana, ettei tule uudelleen. Lääkäri totesi, että tämä johtuu minun ihostani. En kestä ääripäitä, eli aurinkoa ja pakkasta. Kovalla paahteella ihoni palaa hetkessä, ja pakkasella paleltuu. Hieno olla peruspohjoismainen blondi. Tämä kuulemma ei suinkaan helpota iän myötä, vaan pahenee (oli vastaus ihmettelyyni, että en minä ennen...). Niinpä sitten kävin ostamassa itselleni merinovillahousut. En huomaa mitään eroa tavallisiin pitkiin kalsareihin. Mies luki Tekniikan maailmaa ja ehdotti hankkimaan akkukäyttöiset lämmitettävät pöksyt, jotka on suunniteltu joillekin hydrokopterikuskeille tms. Jos vaikka sitten ensi jouluna...

Lihaskuntoliikkeiden tekeminen vähän jäi tuossa joulukiireiden ja syöminkien yhteydessä. Mutta kuten kaikki muutkin tunnolliset, olen jatkanut niiden tekemistä vuoden vaihduttua. Olen jopa jo niin pitkällä, että olen alkanut suunnitella "liikuntalukujärjestystä". Vihaan kuntosalia, mutta aion käydä siellä edes kerran viikossa. Löysin jo kivalta vaikuttavan naisten salin, menen sinne ensi viikolla tutustumaan. Ai miksikö vasta ensi viikolla? Koska lähdemme miehen kanssa taas piipahtamaan maailmalla, ja palaamme Suomen kamaralle vasta ensi viikon loppupuolella. Kyllä olisi sitten ihanaa, jos olisi hoikemmassa kunnossa! Jotenkin aina ennen ulkomaanmatkoja minulle tulee olo, että pitäisi olla timmimmässä kunnossa.

Sain taas hyvää "palautetta" kropastani, kun kävin sovittelemassa alennusmyyntien vaatteita toivoen löytäväni jotain kivaa reissuun. Voi... herttinen, miltä minun mahani näyttää! Kaiken muun vielä sietäisin, mutta tuo vatsamakkara, pelastusrengas, läskilöllerö. Voi YÖK! Joten tänä aamuna vetäisin tunnin reippaan kävelylenkin ja PYÖRÄILIN töihin! Niin ja aloitin treenamisen miehen vatsalaitteella, joku mikälie rollerihan se on. Ideana on käydä maahan polvilleen, sitten sen rullan kanssa rullata maata kohti osumatta kuitenkaan maahan. Vatsa täytyy pitää tosi tiukkana, ja sitten taas rullataan takaisin ylös lähtöasentoon. On hemmetin rankka laite, kolmen toiston jälkeen aloin tehdä liikettä väärin ja vaihdoin perinteiseen vatsapenkkiin. Ähkin 60 toistoa, sitten suihkuun. Viimeksi kun testasin sitä vatsarolleria, sain lihakset kipeiksi parilla toistolla. Toivottavasti on yhtä tehokasta nytkin... Työpaikkani alkoi tammikuun alusta järjestää jumppaa henkilökunnalle, ajattelin osallistua. Hintakaan ei kirpaise, koko kevätkausi 10€. Suunnittelin mielessäni, että käyn joka päivä kävelemässä (ja heti kelien salliessa juoksemassa), kolmena päivänä jumpassa/salilla/uimassa ja pidän viikonloput "vapaata", eli teen mitä huvittaa tai ei huvita. Auton jätin narikkaan vuoden alusta, ja olen alkanut liikkua jalkaisin, bussilla tai fillarilla. Ekoteko, rahansäästö ja kunnonkohotus. Kaikki kolme kerralla.

Vielä semmoinen kommentti ruokapuolesta, että limsa ja karkit ovat jääneet pois lähes kokonaan. Toki jouluna tuli karkkia mässytettyä ihan koko vuoden tarpeiksi. Mutta olen pystynyt pitämään tahmatassuni erossa pipareista, kakuista, pikaruuasta... No tunnustan, kävimme miehen kanssa pizzalla välipäivinä. Mutta Hesessä tai Mäkissä en ole käynyt, enkä mene! Olen todella tyytyväinen itseeni, että olen kyennyt välttelemään näitä kahta puljua. Tajusin tässä jopa, että en edes pidä niiden ruuista. Päivisin syön terveellisesti kotitekoista ruokaa tai salaattia, sikäli mikäli ehdin. Minun ikuinen kompastuskiveni, syön liian harvoin ja väärin. Mutta karkkien sijaan pupellan nyt hedelmiä, ja leffailtojen sipsit olen korvannut porkkanoilla ja kurkulla. Saimme valtavat kasat leffoja lahjaksi, joten olen joutunut oikeasti houkuttelemaan miestä lenkkipoluille pehmeän sohvan sijasta. Välillä onnistun, välillä en.