Tämä päivä on mennyt vähän pelastusarmeijalle päänsäryn takia. Kuten eilinenkin. Ja sitä edellinen. Ja sitä edellinen. Itseasiassa, minulla on särkenyt nyt viikon verran päätä. Ihan vain vähän, sen verran, että ei ole edes pakko ottaa särkylääkettä. Perjantaina kuitenkin hermostuin siihen pieneen särkyyn, ja päätin katkaista putken ottamalla Buranan. Ei auttanut kuin hetkellisesti. Joten edelleen särkee päätä, ihan vain vähän ja ärsyttävästi.

Heti kun pitäisi tehdä jotain, mikä vaatii keskittymistä, vihloo. Ei jaksa. Ajattelin, että päänsärky johtuu liian vähästä hapesta, joten kävin lenkillä useampanakin päivänä. Lenkit kyllä tekivät hyvää ja jaksoin ihan ok, mutta päänsärky ei hävinnyt. Sitten ajattelin, että en vain ole syönyt kunnolla. Joten söin hyvin. Ei auttanut sekään. Olen joka aamu tehnyt lumitöitä yli tunnin, sunnuntaina urakoin miehen apuna hevostalleilla ja omassa kodissa yhteensä kuusi tuntia. Koko ajan liikkeessä. Varmaan turha kertoa, että olin aika väsynyt illalla. Silti olen nukkunut tosi huonosti. Ehkä päänsärky johtuu siitä? En tiedä, mutta alkaa ottaa aivoon, niin sanoakseni. Raitis ilma ja tasainen verensokerin taso eivät ole auttaneet. Silmien pitäisi olla kunnossa. Olo on kuitenkin aika nuutunut ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle. Taitaa kevät(väsymys) tehdä tuloaan?

Nyt pitää alkaa askarrella ruuan parissa. Mies tulee pian kotiin, ja minun pitäisi saada aikaiseksi maksapihvejä. Meillä on muuten menneet ruokavaliot uusiksi miehen saatua kolesterolilääkkeet ja käskyn laihduttaa. Joten mies on nyt tahtomattaan tempautunut mukaan minun projektiini, ja minäkin joudun nyt opettelemaan uusia asioita ihan tosissani. Maito on muuttunut rasvattomaksi ja leivän päälle levitetään Benecolia. Se ei edes ollut niin pahaa kuin luulin! Pupellamme kilvan porkkanaa, lanttua ja kaalia (ja ainakin allekirjoittanut kärsii jonkinasteisista ilmavaivoista). Minä muuten löysin ne Painonvartijoiden pistetaulukot, tosin kadotin ne heti. Aion etsiä ne uudelleen käsiini, ja laittaa miehenkin tutustumaan niihin! Molemmilla on nyt välitavoite viisi kiloa painoa alas. Sitten mies jatkaa vielä pari kiloa, minä seuraavat viisi. Ja sitten taas viisi, ja viisi. Ja sitten se onkin siinä! Voi, kuulostipa helpolta. Minun tavoitteeni olisi pitänyt jo toteutua. Mutta en ajattele sitä nyt, vaan haukkaan palan porkkanaa ja alan kokata. Ilman voita ja kermaa, korvikkeilla. Vaikeata.