Minä olen tässä pari viikkoa kotirouvaillut. Ihan mukavaa puuhaa, täytyy myöntää! Ja samalla täytyy ihmetellä, miten sitä normaalina arkena, työpäivien jälkeen, ehtii tehdä kaiken saman mitä nyt. Ehkä ei tule paneuduttua asioihin niin pikkutarkasti, tai sitten jotain jää tekemättä. En tiedä.

Tämän kotirouvan arkipäivään on tänään kuulunut seuraavaa: Nousin miehen kanssa yhtä aikaa ylös, ja viskasin ensimmäisen koneellisen pyykkiä pesuun. Samalla sytyttelin tulet uuniin (meillä kun on puulämmitys), ja söin aamupalan. Tai minun tapauksessani join aamupalan, Nutrilettin juoman. Pidän niistä, ne ovat hyviä. Tämän jälkeen aloitin siivousoperaation vessanpesulla, ropsuin matot ja imuroin. Sillä aikaa ensimmäinen koneellinen pyykkiä valmistuikin ja uuniin piti lisätä puita. Joten pyykit kuivumaan, uusi koneellinen pesuun ja tiskaamaan! Nyt kello ei ole vielä edes yhtätoista, ja minä olen valmis. Tai no melkein valmis, pyykit ovat vielä koneessa ja uunissa tuli. Mutta siis periaatteessa olen nyt valmis vastaanottamaan vieraita illalla. Toki vielä on laitettava ruokaa ynnä muuta, ja voisi ehkä olla ihan hyvä vaikka pukea jotain päällensäkin. Kas kun heilun vielä yöpaidassa! Seuraavaksi ajattelin kyllä tehdä vähän töitä kotosalla, ja jossakin välissä suuntaan lenkille vaikka päivä onkin varsin harmaa ja ankea.

Mutta ei tämä kotirouvan elämä ole ollenkaan hullumpaa, voisin vaikka tottua. Mieskään ei kuulemma pistä yhtään pahakseen, että kotona on siistiä ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Ainakin enimmäkseen, joskus en vaan ehdi samaan rytmiin. Tekemistä on niin paljon!