Kesä tuli ja toi mukanaan hurjasti kaikkea kivaa ja kamalaa. Minulle aurinkoihottuman, joka oli aivan kamala. Kuin olisi nokkosilla hutkittu naamaa ja niskaa, piti hakea lääkäristä lääkkeitä ja kortisonivoidetta. Toinen silmäkin meinasi muurautua umpeen. Ulkona on pitänyt nyt sitten muistaa suojautua hyvin hatuilla, huiveilla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla. Sääli sinänsä, sillä mieli tekisi kirmata kesämekossa pitkin peltoja. Mutta kun iho ei kestä aurinkoa niin se ei kestä.  

Salille en sitten ole pahemmin ehtinytkään hyvien ilmojen iskettyä. Kaikki liikenevä aika on mennyt pihaa rakentaessa. Päivät ovat olleet pitkiä ja raskaita, illalla kropassa tuntuu ruumiillisen työn (ihana) rasitus. Lenkeillä olen käynyt, ja olo on ollut varsin pirtsakka. Paitsi antihistamiinikuurin aikana, tuntui että nukahdan pystyyn. Paino ei ole mennyt alaspäin, senttejäkään en ole mittaillut. Uudet sopivina ostetut farkut kyllä tuntuvat nyt hieman löysiltä. Kävi mielessä, että olisikohan pitänyt ottaa yhtä tuumakokoa pienemmät. Mutta kun kaupassa nämä tuntuivat juuri passeleilta. Nyt pitää köyttää vyöllä, että kestävät ylhäällä. Outoa. 

Personal trainerin kanssa ollaan juteltu ja suunniteltu liikuntaohjelmaa. Tällä hetkellä pidän grammantarkkaa ruokapäiväkirjaa, ja se käydään läpi seuraavalla tapaamiskerralla. Samalla käydään täsmällisesti läpi liikuntaohjelma. Luvassa on varsin lenkkeilypainotteinen ohjelma, sillä minä lähden mieluummin lenkille kuin kuntosalille varsinkin nyt, kun ilmat ovat lämmenneet.

Mies on muuten alkanut houkutella minua mukaansa rullaluistelemaan. Mikä siis suomeksi tarkoittaa sitä, että minun pitäisi mennä ostamaan luistimet. Uskaltaisikohan sitä?