Rouvan arkeen on tänä kesänä kuulunut yhtä sun toista, laihduttamista vähän vähemmän. Oikeastaan koko kesä on ollut yhtä juhlaa ja rankkaa raatamista remonttien parissa. Ei ole paljon ehtinyt muuta ajatella kuin remonttia, juhlia, remonttia ja juhlia. Pelkkiä häitä on tälle kesälle siunaantunut kuudet. Joista kotirouva tunnustaa, että yhdet olivat omat. Juhlien jälkeen meni aika monta päivää siivotessa jälkiä ja pyykätessä pöytäliinoja. Kierrätettävää tölkkiä, laatikkoa, pulloa sun muutakin siunaantui aika hyvin, haimme juomat Tallinnasta. Auton jouset olivat koetuksella... 

Olo on ollut aivan mahtava, ja näytän hääkuvassani suorastaan säteilevältä. Oikein kauniilta, kuvaaja on osannut valita juuri oikeat kuvakulmat. Ammattilainen. Puvunkin löysin, ja sattumalta vielä mallin joka hoikensi sopivasti. Puku muuten ei ollut valkoinen, ei nyt enää tämän ikäisenä. Isot juhlat kuitenkin pidimme, kerrankos sitä nyt naimisiin mennään! Vaikka avoliitossa onkin asuttu vuosikaudet. Vaikka kesäajan ruokavalio on ollut ihan jotain muuta kuin mitä ehkä pitäisi, niin paino on pysynyt kurissa. Tänään juuri personal trainerin kanssa asiasta juteltiin, ja olimme molemmat tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Ja koska kotirouvailen tänään viimeistä päivää (yötä?), niin maanantaina se alkaa taas arki ja fillarointi töihin. (En laskenut nyt viikonloppua tähän mukaan.) Siitä se sitten taas lähtee uusi kuuden viikon treeniohjelma käyntiin.

Treeniohjelmasta muuten sen verran, että minulle ruokavalion noudattaminen oli ekalla kierroksella helpompaa kuin liikunnan noudattaminen. Nyt kesätauon aikana lipesin pizzalinjalle, mutta arki ja uusi hieno työpaikkaruokala pitänevät huolen terveellisemmistä elintavoista. Jospas nyt sitten saisin oikeaan ruokavalioon vielä yhdistettyä sen liikunnan. 

Kesä tuli ja toi mukanaan hurjasti kaikkea kivaa ja kamalaa. Minulle aurinkoihottuman, joka oli aivan kamala. Kuin olisi nokkosilla hutkittu naamaa ja niskaa, piti hakea lääkäristä lääkkeitä ja kortisonivoidetta. Toinen silmäkin meinasi muurautua umpeen. Ulkona on pitänyt nyt sitten muistaa suojautua hyvin hatuilla, huiveilla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla. Sääli sinänsä, sillä mieli tekisi kirmata kesämekossa pitkin peltoja. Mutta kun iho ei kestä aurinkoa niin se ei kestä.  

Salille en sitten ole pahemmin ehtinytkään hyvien ilmojen iskettyä. Kaikki liikenevä aika on mennyt pihaa rakentaessa. Päivät ovat olleet pitkiä ja raskaita, illalla kropassa tuntuu ruumiillisen työn (ihana) rasitus. Lenkeillä olen käynyt, ja olo on ollut varsin pirtsakka. Paitsi antihistamiinikuurin aikana, tuntui että nukahdan pystyyn. Paino ei ole mennyt alaspäin, senttejäkään en ole mittaillut. Uudet sopivina ostetut farkut kyllä tuntuvat nyt hieman löysiltä. Kävi mielessä, että olisikohan pitänyt ottaa yhtä tuumakokoa pienemmät. Mutta kun kaupassa nämä tuntuivat juuri passeleilta. Nyt pitää köyttää vyöllä, että kestävät ylhäällä. Outoa. 

Personal trainerin kanssa ollaan juteltu ja suunniteltu liikuntaohjelmaa. Tällä hetkellä pidän grammantarkkaa ruokapäiväkirjaa, ja se käydään läpi seuraavalla tapaamiskerralla. Samalla käydään täsmällisesti läpi liikuntaohjelma. Luvassa on varsin lenkkeilypainotteinen ohjelma, sillä minä lähden mieluummin lenkille kuin kuntosalille varsinkin nyt, kun ilmat ovat lämmenneet.

Mies on muuten alkanut houkutella minua mukaansa rullaluistelemaan. Mikä siis suomeksi tarkoittaa sitä, että minun pitäisi mennä ostamaan luistimet. Uskaltaisikohan sitä? 

En tahdo uskoa tätä. Nyt kun olen käynyt salilla, pumpissa ja zumbassa, arvatkaas mitä painolleni on käynyt? Se on NOUSSUT! Ensi viikolla tapaaminen personal trainerin kanssa. Oma usko on nyt mennyttä, tekisi mieli luovuttaa koko urakka. Ei tästä mitään tule kuitenkaan. Mitä enemmän liikun, sen enemmän painan. Eivätkä nuo syömiset tunnu vaikuttavan yhtään mitään. Masentaa.

Nyt on Nutrilett-dieetti ohi, ja olen valmis julistamaan mielipiteeni. Se oli turha.  Opin kyllä muutamia hyviä kikkoja, kuten esimerkiksi tuon keiton syömisen pari kertaa välipalana. Miten en sitä aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi? Helppoa, nopeaa ja hyvää. Terveellistäkin. Joten tämä tapa tuli kyllä jäädäkseen. Samoin pidän paljon Nutrilettin juomista, Hunger Controlleista. Niitä olen maistanut appelsiinin, suklaan ja jonkun marjojen makuisina. Pidin kaikista. Ne ovat helppoja aamupaloja minulle, joka en yleensä aamuisin saa mitään suustani alas. Ne pirtelöt olivat aivan kertakaikkisen kamalia. Hirveitä. 

Enkä pitänyt pastoistakaan. Kyllähän ne söi, mutta ei voi hyväksi kehua. Pahvista, mautonta, pahaa. En aio ostaa toiste tuota pakettia. Pitäydyn juomissa ja patukoissa, ne toimivat ja olivat hyviä. Ja patukat toimivat erinomaisia makeannälän karkottajina, voin suositella! Ja pidinhän minä niistä keitoistakin, toki.

Mitään hyötyäkään dieetistä ei ollut, paino ei muuttunut suuntaan eikä toiseen viiden päivän aikana. Vaikka en Nutrilettien lisäksi syönyt kuin salaattia. Tosin oli paljon vaikeampaa pitäytyä pelkissä dieettiruuissa, kuin jos syö "normaalia" ruokaa. Koko ajan olisi tehnyt mieli napostella jotain, ja tuntui, että kaiken aikaa on nälkä ja pitäisi olla syömässä. Pärjään paremmin normaalilla ruokavaliolla, kun pidän annoskoot pieninä. Itseasiassa, Nutrilett-viikon jälkeen söin ihan normaaleja ruokia, jopa karkkeja tuli ostettua, ja painoni putosi kilon! Yritin keskittyä syömään usein ja pitämään annoskoot pieninä. Enkä ottanut lisää ruokaa, vaikka mieli olisikin tehnyt. Juomat ja patukat kulkivat mukana urheilupaikoille, ja heti zumban, pumpin tai salitreenin jälkeen söin tai join jotakin. Olen tässä muutenkin huomannut sen, että minun pitäisi nimenomaan liikkua enemmän. Pelkällä ruokavalion muutoksella en ole saanut kovin suuria muutoksia aikaan, mutta heti kun liikun reilusti, paino lähtee laskuun. Eli lisää liikuntaa vaan kotirouvalle. Salikortti saa jatkoa.

Minä olen tässä pari viikkoa kotirouvaillut. Ihan mukavaa puuhaa, täytyy myöntää! Ja samalla täytyy ihmetellä, miten sitä normaalina arkena, työpäivien jälkeen, ehtii tehdä kaiken saman mitä nyt. Ehkä ei tule paneuduttua asioihin niin pikkutarkasti, tai sitten jotain jää tekemättä. En tiedä.

Tämän kotirouvan arkipäivään on tänään kuulunut seuraavaa: Nousin miehen kanssa yhtä aikaa ylös, ja viskasin ensimmäisen koneellisen pyykkiä pesuun. Samalla sytyttelin tulet uuniin (meillä kun on puulämmitys), ja söin aamupalan. Tai minun tapauksessani join aamupalan, Nutrilettin juoman. Pidän niistä, ne ovat hyviä. Tämän jälkeen aloitin siivousoperaation vessanpesulla, ropsuin matot ja imuroin. Sillä aikaa ensimmäinen koneellinen pyykkiä valmistuikin ja uuniin piti lisätä puita. Joten pyykit kuivumaan, uusi koneellinen pesuun ja tiskaamaan! Nyt kello ei ole vielä edes yhtätoista, ja minä olen valmis. Tai no melkein valmis, pyykit ovat vielä koneessa ja uunissa tuli. Mutta siis periaatteessa olen nyt valmis vastaanottamaan vieraita illalla. Toki vielä on laitettava ruokaa ynnä muuta, ja voisi ehkä olla ihan hyvä vaikka pukea jotain päällensäkin. Kas kun heilun vielä yöpaidassa! Seuraavaksi ajattelin kyllä tehdä vähän töitä kotosalla, ja jossakin välissä suuntaan lenkille vaikka päivä onkin varsin harmaa ja ankea.

Mutta ei tämä kotirouvan elämä ole ollenkaan hullumpaa, voisin vaikka tottua. Mieskään ei kuulemma pistä yhtään pahakseen, että kotona on siistiä ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Ainakin enimmäkseen, joskus en vaan ehdi samaan rytmiin. Tekemistä on niin paljon!