Niin kai se sitten on, että itku pitkästä ilosta. Ei olisi pitänyt hehkuttaa, miten helpolta ja hyvältä juoksu viime perjantaina tuntui, sillä sitä se ei enää ole. Eilen oli tyypillinen maanantaiväsymys, joten juoksu tökki. Vasen nilkkakin kiukutteli ja koko kroppa tuntui jäykältä. Lenkki kuitenkin heitettiin, ja olo koheni lenkin aikana. Mutta mutta... Tänään sama ilmiö toistui. Molemmat nilkat sekä polvet kiukuttelevat alkumatkan, ja mies totesi, että juoksemiseni näyttää tosi raskaalta. Siltä se myös tuntui. Vaikka jälleen juoksu helpottui loppua kohden, niin alussa jouduin kävelemään normaalia pidemmän matkan eivätkä jalat silti alkaneet toimia kuten aikaisempina aamuina. Portaiden käveleminen on jäykkää ja jalat tuntuvat ihan puisilta.

Mietin, että minulla täytyy olla vikaa tekniikassa. Jälleen mies, entinen huippu-urheilija, totesi, että näin on. Nostan kuulemma jalkojani liian korkealle jolloin ne "tömähtävät" maahan, ja se rasittaa niveliä. Ja kipuilu tuntuu nimenomaan polvissa ja nilkoissa, ei lihaksissa jotka kyllä lämpenevät ihan kivasti kävelyn aikana. Voihan itku ja hammasten kiristys. En todellakaan aio luovuttaa nyt, kun viikko neljä on startannut aamulenkkejä! Mietin, että pitäisiköhän käydä näyttämässä käpäliä lääkärissä, vaikka mitään varsinaista vikaa ei olekaan. Mutta jos vaikka osaisi antaa vinkkejä tekniikan suhteen tms. En tiedä. Juoksukouluakaan ei tänä syksynä ole paikkakunnalla alkamassa, kuten aina aikaisemmin. Tai ehkä siitä ei vaan vielä ole ilmoiteltu.

Koska sattuu olemaan hiljainen hetki, alan googlettaa "opi juoksemaan oikein" tms. ja yritän etsiä teoriasta apua kuntoiluuni. Onneksi sentään lihaskuntoliikkeet sujuvat ongelmitta, eilen ja tänään tein vatsat sekä tänään myös nostelin käsipainoja. Lepoa en kuitenkaan saa tarpeeksi, joten sitä pitäisi lisätä. Luojan kiitos tällä viikolla on luvassa vapaa viikonloppu! Ei mitään menoa mihinkään, ei vieraita tulossa, ei remontteja tehtävänä... En malta odottaa! Jos vaikka lopultakin vihdoin viimein ehtisi hemmottelemaan itseäänkin. Edes vähän.