Tämä on kamala päivä. Monestakin syystä. On taas se aika kuukaudesta, joten turvottaa ja masentaa ja vaikka mitä. Sitten olen joutunut käsittelemään ikäviä asioita ikävien ihmisten kanssa ja nyt olen pahalla tuulella. Olen ollut eilisestä illasta asti, ja siitä voin syyttää hormonien lisäksi näitä epämiellyttäviä ihmisiä. Tylyjä, töykeitä ja byrokraattisia. Tulin kyllä antaneeksi palautetta epäasiallisuudesta ja vähän muustakin, joten ainakin yksi tyyppi sai mitä tilasi, ja täyslaidallisen niskaansa oman huonon käytöksensä jälkeen.

Ehkäpä, jos oma olo olisi parempi, en tulistuisi ihan niin helposti. Kyllästyttää, kun miehet kuvittelevat voivansa pitää naisia kynnysmattoina ihan pelkän sukupuolen takia! Tai, että jossakin toisessa asemassa oleva henkilö (siis mies tai nainen) kuvittelee voivansa pompottaa muita ihan miten lystää. No, ei kyllä tätä tätiä! Eikä ainakaan tänään. Mutta sapettaa se silti. Joutua jatkuvasti naisena taistelemaan asemastaan, vaikka kokemusta ja ammattitaitoa on enemmän kuin firman miehillä yhteensä. Tai joutua asiakkaana taistelemaan oikeuksistaan milloin minkäkin alan edustajien kanssa. Hermo menee helpomminkin! Siispä minä lohduttaudun karkkipussilla. Keksin miljoona selitystä, miksi sain ostaa sen. Koska kerran kuussa pitää olla hieman suvaitsevampi itselle ja kropalle. Koska suututtaa kun ihmiset ovat joskus täysiä idiootteja. Koska on perjantai. Koska en ole syönyt karkkia viikkoon. Koska jään lomalle. Koska vaikka ja mitä.

Noh, juoksu sentään kulkee hyvin ja eilisellä ratsastustunnilla oli älyttömän hauskaa. Vielä eivät ole paikat kovasti kipeinä, vaikka leveä haara-asento vähän tuntuukin jaloissa ja selkälihakset ovat selvästi tehneet töitä. Niin ja se karkkipussi on muuten vielä avaamaton. Avaan vasta, jos se kuuluisa käyrä vielä vähän nousee iltapäivän aikana. Jos pysyn tässä olotilassani, jauhan purukumia ja karkkipussi jää avaamattomana pöytälaatikkoo loman ajaksi. Neljä tuntia enää.