Me hautaudumme pian lumeen. Ihan oikeasti. Talon takana lumikinokset peittävät jo osittain kirjaston ikkunat. Etupuolellakin lunta alkaa olla keittiön ikkunoiden alareunassa asti, eli PALJON. Jos en olisi näin anonyymi, laittaisin teille kuvia tilanteesta. Ja valkoista mannaa sataa taivaalta lisää tälläkin hetkellä.

Laihdutusrintamalle kuuluu vähän huonoa. Olin pari viikkoa kipeänä, joten en ole päässyt liikkumaan tai tekemään mitään järkevää kropalleni piiiiitkään aikaan. Kun tällä viikolla askartelin ensimmäisiä lumitöitä, tuntui kropassa varsin pahalta. Vähän väliä piti vetää henkeä ja levätä, oli aika rankkaa. En ole vielä ihan kuntoutunut sairasteluni jälkeen. Astmaatikon keuhkot tuntuvat paranevat hitaasti nuhakuumeesta. Sairastelun lisäksi olen tahkonnut erään työlään projektin parissa aamusta iltaan. Ensin töissä ja sitten jatkanut kotona. Siinä samalla olen napostellut pipareita (enkä edes pidä pipareista!!!), karkkeja, herkkuja... Eli suomeksi sanottuna olen repsahtanut pahemmin kuin koskaan kuluneen vuoden aikana. Ei liikuntaa, mutta paljon makeaa. En silti ole potenut huonoa omaatuntoa, sillä olen sallinut itselleni tämän repsahduksen. Viikko vielä, sitten projekti on valmis ja ohi ja sitten jaksan ehkä ajatella taas enemmän itseäni.

Varmaan ihmettelette miksi olen antanut tämän tapahtua. Vuoden alku on ollut henkisesti rankkaa aikaa, ja olen ollut todella väsynyt. Totesin, että kuormitan päätäni liikaa, jos vielä tuskailen liikakilojeni kanssa. Joten päätin unohtaa laihduttamisen pariksi viikoksi. Olen lenkkeillyt ja potkukelkkaillut omaksi ilokseni, tehnyt lumitöitä hymyssä suin ja kantanut puita treenatakseni käsilihaksia. Samalla olen kärsinyt flunssasta, vatsaoireista ja siitä päänsärystä (joka muuten meni sitten lopulta omia aikojaan ohitse, eikä ole tullut takaisin). Ilmeisesti olen käynyt sen verran ylikierroksilla, että kroppa ei sitten enää jaksanut. Joten nyt olen levännyt. Nukkunut paljon ja hyvin ja yrittänyt olla ajattelematta ikäviä asioita. Ja napostelua lukuunottamatta olen pitänyt ruokavalion muuten terveellisenä. Mieleni on siis levännyt, ja kroppakin alkaa tuntua taas toisenlaiselta. Hiljalleen olen alkanut kaivata juoksuradoille. Keho kaipaa treeniä. Raskasta fyysistä rasitusta. Jota se nyt tällä hetkellä ei vielä kestä eikä saa, mutta viikon päästä homma jatkuu. Yksi ainoa pieni viikko enää.

P.S. Miksei kukaan ole keksinyt (naposteluporkkanoiden lisäksi) mitään terveellistä naposteltavaa, jolla voisi tietokoneen ääressä korvata karkit?

P.P.S. Kaikesta huolimatta olen pysynyt erossa siitä rakastamastani colajuomasta, enkä ole syönyt irtokarkkejakaan kuin yhden pussin koko vuonna. Tai yleensäkään mitään karkkia. Vaikuttavat pysyviltä muutoksilta. Hitaasti mutta varmasti siis kohti terveellisempiä elämäntapoja. Seuraavaksi vierotan itseni noista pipareista, jotka tulivat kuvioihin kolme viikkoa sitten. Viikon annan armonaikaa, sitten lähtee Dominot ja Pepperidge Farmin suklaacookiesit. Jos niitä on enää jäljellä... Jälkimmäisiä tuskin.