Mies lähti taas työmatkalle ulkomaille. Mikä sitten tarkoitti tietenkin sitä, että minä valvoin yöllä ja odottelin väliaikaviestejä. Vaihtoi Englannissa konetta, ja jatkoi sieltä eteenpäin. On vielä tunnin verran matkalla, ja minä jännitän pääseekö kone ehjänä perille. Periaatteessahan lentäminen on turvallisempaa kuin autoilu, mutta silti minä joka kerta jännitän yhtä paljon ja pelkään, että jotain käy. En minä itse pelkää lentämistä ja matkustan mielelläni, mutta kun rakkaat läheiset ovat koneessa, aina on pieni pelko mielessä. No, kohta pitäisi tulla kuittaus "perillä", ja sitten minä voin lakata hermoilemasta ja selailemasta netin uutispalvelimia.

Viime viikko oli varsin onnistunut. Söin kunnolla, liikuin ja nautin elämästä. Aika monta muuttolaatikkoakin on saatu purettua ja koti alkaa näyttääkin kodilta. Eilen jopa kävimme aamu-uinnilla koko perheen voimin, teki hyvää koko päiväksi. Tämän viikon ajan huushollin pyörittäminen on siis minun vastuullani, ja toivottavasti onnistun pitämään kiinni terveellisistä elämäntavoista. Lähinnä syömisestä, joka tuppaa unohtumaan kun on ikävä. Tavallaan mukava huomata, että vielä näinkin monen vuoden jälkeen toinen on se tärkein ja rakkain ja ikävä tulee kun ei olla yhdessä.

Mietiskelin yöllä, että kokeilisinko tällä viikolla paastoa. Sellaista elimistöä puhdistavaa. Ajattelin myös varata ajat kasvo- sekä jalkahoitoihin. Jalat ovat kamalassa kesäkunnossa, toisesta kantapäästä irtosi ikävä palkeenkieli eilen, ja nyt käveleminen sattuu ja jalka on kuin tulessa. Saneli aamulla lenkin pituuden (=varsin lyhyt, ei vaan pystynyt) ja myöskin päivän asun. Pitkät housut, jotta saattoi laittaa jalkaan paksun rasvakerroksen, paksut ja pehmeät sukat ja erityisen pehmeäpohjaiset kengät. Onneksi nyt alkaa jo helpottaa, ja pääsen liikkumaan kutakuinkin normaalisti.

Jännä tunne muuten, aamupalapuurosta huolimatta minulla on nyt nälkä. Viime viikolla kävin nautiskelemassa Mäkkärin salaattilounaista, ovat hurjan hyviä! Taidan nautiskella sellaisen tänäänkin, mutta nyt on saatava jotain välipalaa tai en jaksa koko työpäivää. Tyypillistä, kun en ole oikein nukkunut, tarvitsen silloin enemmän ruokaa. Käykö muille näin?

P.S. Voi olla vähän pomppivaa tekstiä, ei oikein jaksa ajatella pitkiä ajatusketjuja. Ajatukset harhailevat lentokoneessa jossakin mannerten välillä.