Eipä löytynyt sykemittaria vielä ei. Eipä mitään, fiilispohjalta olen käynyt juoksentelemassa joka aamu. Hassua miten nopeasti lenkkiin tottuu ja miten helpolta se nyt jo tuntuu! Tänään tein vähän erilaisen lenkin kuin aikaisemmin, juoksin reilusti pidemmän pätkän vaikka se lyhensi lenkkiä oleellisesti. Tulin sen jyrkän mäen puoleenväliin, ja taas kiipesin sen ylös kävellen. Mutta jatkoinkin sitten taas heti juoksemista, ja kävelin vasta myöhemmin kun tuntui, että on pakko. Vielä huomenna käyn juoksemassa saman lenkin, viikonloppuna teen jotain muuta ja annan kropan palautua. Ensi viikolla joudun varmaankin vaihtamaan lenkkiä, jotta pääsen juoksemaan pidempiä pätkiä. Se jyrkkä ylämäki on kyllä hyvää treeniä, mutta kaipaan jo nyt vaihtelua. Ja sitä lenkkiä kiertämällä joutuu kävelemään jonkun verran. Kas kun luonnollisesti ennen ylämäkeä tulee myös alamäki, jota en uskalla juosta vaan joudun kävelemään alas. Eli pienillä reittimuutoksilla saan kavuta mäkiä ylös alas, mutta pääsen myös juoksemaan vähän pidempiä matkoja.

Katsotaan, innostuuko aamu-uninen mies ensi viikolla näistä minun lenkeistäni, vai jäävätkö häneltä väliin. Ei ole vielä kertaakaan ollut mukana juoksulenkillä.

Sykemittariani etsiessäni tein toisen löydön. Vaa'an! Näyttäisi siltä, että juokseminen vaikuttaa myös vaa'an lukemiin, mutta ne laitan tänne vasta virallisena punnituspäivänä. Joka olisi siis ensi viikon maanantai. Alkuviikosta kävin kyllä kyläpaikan vaa'alla, ja jos lukemiin voi luottaa niin juokseminen olisi pudottanut viikossa kilon. Lisäksi tietysti olen syönyt aamuisin puuroa, ja joka päivä lämpimän aterian. Työpäivän aikana kuluu 1,5 litraa vissyä, limonadeihin en ole koskenut ja iltaisin syön terveellisen lämpimän aterian. Olen minä tosin myös sortunutkin. Iltaisin olen ollut aika väsynyt, kun istun päivän helteisessä, lähes 30-asteisessa toimistossa jossa ilma ei vaihdu. Paljon on mennyt aikaa television ääressä, kaverina jotain vähemmän terveellistä naposteltavaa. Kuitenkin ihan kohtuuden rajoissa, ahmimaan en ole sortunut. Esim. olen syönyt vain yhden jäätelötötterön, kun ennen niitä olisi saattanut mennä kaksi tai kolmekin. Helposti. Ja saan minä tehdä töitä itseni kanssa, että en kaupassa osta mitään herkkuja sillä varjolla, että kävinhän aamulla juoksemassakin. Se on ehkä kaikkein hankalinta itsessä muuttaa, oma ajattelutapa.