Syvä huokaus. Tänään jälleen lounastauko meni asioita hoitaessa. Harrastin hyötyliikuntaa ensin aamulla viemällä autoni huoltoon ja kävelemällä töihin, sitten lounastauolla kävelin huoltamolle autoa hakemaan. Samalla reissulla myös puhelin päätyi huoltoon, ja nyt pitäisi sitten pärjäillä pari viikkoa vanhalla palikkapuhelimella. Mitähän tästä mahtaa tulla, rakastan teknisiä vempeleitäni ja olen ihan avuton ilman omaa kännykkääni (toim.huom, meidän perheessämme minä olen se hifistelijä joka haalii kaikkea mahdollista teknistä härveliä kotia sulostuttamaan, eikä suinkaan mies).

Tietysti sitä lounasaikaan oli nälkäkin, ja eikös vain matkan varrelle osunut niin Mäkkiä, Heseä kuin Sibyllaa ja ScanBurgeriakin. Nälkä kurni suolistossa, mutta onnistuin välttämään Mäkkärin autokaistan ja kurvasin työpaikalleni syömään omenoita. Täältä ovat piparitkin loppu (hyvä hyvä), joten ei tule tauolla niitä syötyä. Mutta ihan ilman ruokaa ei olisi hyvä koko työpäivää vetäistä, tukevasta aamiaisesta huolimatta. Joten taidankin nyt kahvitauolla piipahtaa naapurin kauppakeskuksessa hakemassa vaikka ruispaloja tai vastaavia. Ei jaksa tuota purukumiakaan enää jauhaa, alkaa maistua... kumilta.

Edit 14.20: Onnistuminen! Onnistuin välttämään irtokarkkiansan, kiertämään leipomon herkulliset croisantit ja olemaan ottamatta ihanaista colajuomaa. Sen sijaan nappasin nopeasti ruisleivät kainaloon ja janojuomaksi puolen litran vissypullon. Kyllä kuulkaa maistuu ruisleipä ihanalle, paljon parempaa kuin hampurilainen!