Ilmeisesti päätös pitää taukoa juoksemisesta tekee ihan hyvää. Tänään kävimme reippaalla 40 minuutin kävelylenkillä, uutta reittiä. Ja minun olisi tehnyt mieleni juosta! Mutta hyvä hyvä, maltoimme kävellä. Luulen, että se on nyt parempi niin. Ja sitä paitsi, olin pukeutunut paljon lämpöisemmin, olisin varmasti saanut lämpöhalvauksen jos olisi alkanut juoksennella pitkin kyliä.

Eilen testasin sitä muropaketin mukana tullutta BodyJam-videota. Ja joo, huh huh. Ihan päällimmäisenä mielessä on se, että video on aika tyhmä. Se on suomeksi dupattu, joten puhujien suu liikkuu ihan eri tahtiin kuin puhe kuuluu kaiuttimista. Inhoan sitä tekopirteyttä, millä jumpan vetäjät hihkuvat "jaksaa jaksaa" ja "vielä vähän". Puhumattakaan kommenteista "näytämmepä hyviltä" tai "kiva nähdä sut täällä". Sen sijaan vähemmän ärsyttävä, joskin varsin hyvin nauruhermostoa kutkutteleva kommentti oli "ja nyt, bilekansa...". Video oli tekstien mukaan kehitetty nimenomaan Nestlelle. Kuvan laatu oli mielestäni huono (voi tosin johtua laitteistosta, olin kakkostelkkarin ääressä) enkä pitänyt musiikista joka taustalla soi. Vielä valitan siitäkin, että liikkeet tehtiin aivan liian nopeasti ja minun oli tosi vaikea pysyä perässä. Mutta ei pätkästä sentään pelkää valitusta irtoa.

Positiivista olivat tehokkuus ja kesto. Kunhan sisäistän liikesarjat paremmin (vaatii harjoittelua), niin luulen, että tuo on ihan tehokas jumppa. Nyt meni vähän säheltämiseksi, kun oli vaikeuksia erottaa oikeaa vasemmasta ja tosiaan tahti oli minun makuuni aivan liian nopea. Muutama helpompi liike kun meni tajuntaan, niin kestin hyvin mukana. Syke nousi nopeasti ja tuli lämmin. Hauskaakin minulla oli, kun katselin ikkunasta heijastuvaa hahmoani, joka huitoi käsillään epämääräisesti ympäriinsä ja näytti vähän eksyneeltä. Enpä uskoisi itsekään eilisen perusteella, että olen entinen aktiivitanssija.  Ettekä ehkä uskoisi tekään, että vuosikausia sitten tämä täti työskenteli esitanssijana discossa ja treenasi tanssia viitenä päivänä viikossa, kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Silloin oli kuulkaa pyykkilautavatsaa ja notkeutta vaikka muille jakaa. Nyt tunnen itseni sotanorsuksi pelastusrenkaineni ja turvonneine jalkoineni. Sitä ne elämänmuutokset teettää...

Loppuun vielä miehen tuskailua. Hänhän treenaa juoksemisen lisäksi nyt salilla, ja teemme aamuisin kotona lihaskuntoliikeitä. Miehen pömppömaha on kutakuinkin kadonnut, ja vaatteet mahtuvat paremmin päälle. Jaa että mitäkö tuskailee? Kas kun hänen painonsa on noussut juoksukuurin aloituksesta 6 kg! Minulla nousua on ollut 2 kg. Onkohan vaaka rikki???